sunnuntai 24. elokuuta 2014

Ai niin, mulla oli blogikin

Eli moi taas.

Poistin kaikki vanhat tekstini, koska häpesin sitä armotonta angstia ja pikkuernuilua liikaa. Nyt ajattelin aloittaa bloggaamisen ihan uudestaan. Tänne saattaa tulla välillä jotain satunnaista vuodatusta mun elämästä, cosplaysta, kirjalllisuudesta ja ehkä lolita-muodistakin, jos innostun siitä vielä joku päivä.

En ole pitkään aikaan saanut aikaan yhtään mitään, ja kesän aikana musta tuli täydellisen hikikomori. En poistunut huoneestani ja makasin kaikki päivät apaattisena sängyssä. En pitänyt lähes keneenkään yhteyttä kesäloman aikana, ja vietin loput siitä lähinnä roolipelaten. Mahtui mun kesään silti kivojakin juttuja: kävin Desuconissa, Ropeconissa ja Kouvolassa moikkaamassa ihanaa nettikaveria. Vaikka mun pää on vieläkin yksi iso kaaos, niin oon silti nykyään jonkinlaisessa kuosissa. Pystyn nukkumaan, syömään ( vaikkakin äärimmäisen vaivalloisesti ) ja käymään koulussa.

Sain viime viikolla luvan käydä koulua yhtä paljon kuin muut, ja olin siitä tosi iloinen. Käyn nyt peruskoulun viimeistä luokkaa, ja tästä tulee mulle tosi raskas vuosi, koska joudun suorittamaan ysin lisäksi kahdeksannen luokan kursseja. Ja muutenkin mun jaksaminen on kaiken aikaa aika veitsenterällä, joten pelottaa, että voimat loppuvat enkä pysty suorittamaan peruskoulua loppuun.

Olen yrittänyt olla laihduttamatta tietoisesti päälle kuukauden, ja se on ihan älyttömän hankalaa. Ahdistun kuoliaaksi kehossani, ja jokaisen aterian jälkeen on kamala morkkis ja tekee mieli oksentaa. En ole liikkunut hetkeen lainkaan, koska tiedän, että jos aloittaisin sen uudestaan, niin se menisi ihan varmasti painon pudotukseen. Eilen kun näin yhtä kaveria, melkein ensimmäinen asia, mitä se sanoi oli se, että oon laihtunut. Mulle tuli tosi epätodellinen olo, koska musta tuntuu kuin olisin lihonut vähintään kymmenen kiloa keväästä. En ole uskaltanut käydä vaa'alla aikoihin, mutta luotan siihen petolliseen kuvaan minkä peili mulle näyttää. Tunnen oloni vieläkin aivan liian isoksi, ja hävettää olla ihmisten seurassa koska musta tuntuu siltä, kuin kaikki tuomitsisi mua mun koon vuoksi. Etenkin muiden nähden syöminen ahdistaa ihan käsittämättömästi, ja oon sitäkin joutunut tekemään koulussa, koska oon päättänyt syöväni edes kerran päivässä siellä, etten joutuisi sairaalaan. Mulle tehtiin ateriasuunnitelma, jonka noudattaminen on käytännössä mahdotonta, mutta mun onneksi ketään ei näytä kiinnostavan syönkö kerran vai viisi kertaa päivässä. En oo vieläkään saanut kunnollista apua mun syömisongelmiin - enkä vieläkään kykene myöntämään että mulla olisi syömishäiriö, koska en ole tarpeeksi laiha tai pakkomielteinen siihen -, mutta oon päättänyt olla laihduttamatta itseäni hengiltä ystävieni vuoksi.

Itsetuhoisuudesta voisin mainita sen verran, että mietin itsemurhaa vieläkin kaiken aikaa, ja kuolemanhalu on suuri, mutta jostain syystä sinnittelen vieläkin hengissä. En ole viillellyt tai oksennellut ainakaan kuukauteen, ja oon aika ylpeä siitä. Tajusin, että itsensä satuttaminen on tosi typerää, ja on paljon parempia keinoja hallita ahdistusta. Mulla on ihan älyttömän arpiset jalat joiden vuoksi mun on pakko käyttää kaiken aikaa polvisukkia tai sukkahousuja. Nykyään kaduttaa ihan älyttömästi se, että tuhosin mun sääret ja pohkeet lähes kokonaan. Oon päättänyt selviäväni haaveiden ja kavereiden vuoksi. Ihan kohta on yhteishaku, ja aion hakea Ikataan opiskelemaan vaatetusartesaaniksi! Oon halunnut tosi pitkään teatteripuvustajaksi, ja se olisikin mun unelma-ammatti. Kohta on myös TET-jakso, ja ajattelin hakea jonkun Tampereen teatterin puvustamoon töihin.

Mainitsin ylempänä, että roolipelasin tosi paljon kesän loppuvaiheilla. Olisin pelannut luultavasti koko kesän läpi, jos mulla olisi ollut aktiivista seuraa, mutta oon iloinen siitä että meidän yhden illan kokeilu levisi ihan täysin käsiin. Pelaan ihanalla, Lily-nimisellä merihaltialla, jonka kumppanina on parimetrinen, Raadon pelaama lykaanimies, Laeddis. Roolipelaaminen ja lukeminen on olleet pienestä pitäen lähellä mun sydäntä, koska oon voinut paeta omaa elämää ja tilannettani uppoutuessani ja eläytyessäni niihin. Kun en osannut vielä lukea, pyysin kaiken aikaa äitiä lukemaan mulle kirjoja ääneen. En juurikaan leikkinyt, mutta kuuntelin innokkaana tunnista toiseen äidin lukemia tarinoita. Opin lukemaan 5-vuotiaana, ja vuoden päästä se oli sen verran sujuvaa, että pystyin lukemaan tv:stä tekstityksiä ilman ongelmia. 7-kesäisenä luin jo romaaneja kamalalla tahdilla, ja parhaimmillaan 12-vuotiaaseen saakka saatoin lukea kolmisen kirjaa viikossa. En koskaan ollut erityisen sosiaalinen, niin mun päivät kuluivat lähes kokonaan kirjojen parissa.

Odotan innolla Traconia, ja oon tekemässä sinne tällä hetkellä Utenan Anthyä. Pelottaa vähän, ehdinkö tekemään sitä sinne, mutta jos en, niin teen sen johonkin myöhempään coniin. Asioita hankaloittaa aika paljon se, että ompelukone on vieläkin hajalla, mutta yritän ängetä aina tilaisuuden tullen Viiville ja Annille ( sori kullat ♥ ) ompelemaan sitä, että saisin sen valmiiksi. Jos ei muuta, niin pääsen tekemään sitä joka tiistai ja torstai yhdessä paikassa. Mun pitää vaan yrittää olla ahkera ja tehdä hyvää työtä sen kanssa. Peruukin stailaaminen on mulle ehkä se haastavin juttu, mutta tiedän suunnilleen mitä mun pitäisi tehdä, joten enköhän selviä siitä.

Käytiin kesän aikana Turkissa. En ollut koskaan lentänyt sitä ennen lentokoneella. Koko matka oli suoraan sanottuna mun osalta aika katastrofi. En halua ruskettua, enkä pidä liian kuumasta säästä. Jouduin syömään kolme kertaa päivässä, ja kuolin läski-ahdistukseen. Sen lisäksi jouduin olemaan kaiken aikaa ihmisten läheisyydessä, enkä saanut koko viikkona hetken rauhaa muilta. Napsin pameja kuin nallekarkkeja huonoon oloon.

Ja... no. Ei mulle kai kuulu mitään muuta. Mutta joka tapauksessa oon vielä hengissä, ja se on kai ihan hyvä juttu.

2 kommenttia:

  1. "--Kouvolassa moikkaamassa ihanaa nettikaveria."
    aha ;__;

    VastaaPoista
  2. APUA SORI *IHANIA KAVEREITA
    älä ota itsees, mut mun muisti on ihan oikeesti nykyään tällainen.
    anteeks ihan älyttömästi.

    VastaaPoista